Loppu-HEKS

Tässä osiossa peilaan opettajaopintojeni polkua ja millaisia mietteitä ja ammatillista kasvua opinnot ovat saaneet aikaan. Loppu-HEKS:n tavoite on olla loppupohdinta, jossa mietitään miten oma osaaminen on kehittynyt, mikä oli vertaisryhmän rooli opinnoille,  millaisia iloja ja pettymyksiä matkan varrella on tullut ja kertoa mahdollisia omia miettiä opettajaohjelmasta.

Opiskelu

Epävarmuuden tunne koulua aloittaessa oli suuri. En ollut ihan varma olisiko verkkopohjainen linja minulle sopivin vaihtoehto. Pelkäsin, että jäisin ilman jotain todella olennaista oppia, joka ehkä tulisi esiin toisen linjan tiheämmin pidettävillä lähipäivillä. En tiedä, onko näin käynyt mutta ainakin luotan nyt paremmin itseeni ja taitoihini etsiä tarvittaessa teoriapohjaista tietoa ja kykyyni soveltaa sitä käytännön tilanteisiin.

Opiskeluiden aikana meille on tarjottu monipuolisesti lähdelinkkejä teoreettisen materiaalin puolelta. Materiaalin  läpikäyminen on tietenkin ollut oman aktiivisuuden varassa. Olen käynyt näitä materiaalia runsaasti läpi, en kuitenkaan kaikkea. Näihin on helppo kuitenkin palata sillä linkit ovat luonnollisesti tallessa. Kiitos Karille aktiivisuudesta jakaa mielenkiintoista ja ajankohtaista materiaalia Google+ alustan kautta. Harmittaa etukäteen kun (jos?) meidät heitetään ulos alustalta valmistumisen jälkeen. Hyvää ja ajankohtaista asiaa tulee kuin "Manulle illallista".

Opintojen alussa olin epävarma, miten opiskelu pitäisi aloittaa ja mitä meiltä odotetaan. Opintojen alussa jaetusta "Ammatillisen opettajan kehittymisohjelman oppaasta" en kauheasti tuntunut saavan irti. Olen edelleen sitä mieltä, että oppaassa voisi kertoa laajemmin ja esimerkein miten lähestyä opintokokonaisuuksia. Jopa oppaassa käytetty kieli tuntui vieraalta, kapulakielimäiseltä, jonka sisältö ei tuntunut aukeavan. Syyskuun lähipäivälla ja alku-HEKSIN tiimoilta sainkin enemmän konkreettisia neuvoja ja ohjeistusta, joiden avulla opinnot pääsivät hyvään vauhtiin. Touko-syyskuun väli meni siis aikalailla ihmetellessä ja jonkinlaisella tyhjäkäynnillä.

Opintojeni hyvä vauhti on jatkunut loppusuoralle asti. Opinnot ovat pitäneet "maagisesti" otteessaan ja alkuun vaikealta tuntunut oman opintokansion kokoaminen on ollutkin helppoa ja mielekästä. Vertaistukea on tullut myös muiden takomolaisten opintokansioiden muodossa. On ollut mukava  lukea muiden ajatuksia ja opinnoista koostettua materiaalia ja löytää niistä oppimisen oivalluksia, joista olen puolestani päässyt oppimaan lisää itse.

Retrospektiivi

Opintojen tässä vaiheessa on hyvä katsoa hieman tarkemmin mennyttä vuotta ja sen tuomia taitoja ja opettajana toimimisen kehityskaarta. Täältä löydät vertailun jossa peilaan ammatillisen opettajan osaamisen kriteereitä itseeni elokuussa 2016 sekä nyt helmikuussa 2017.

Takomo

Oman vertaisryhmän toimintaan olen sekä tyytyväinen, että osin tyytymätön. Takomon virtuaalitapaamisissa olemme olleet aktiivisia ja tunnelma on ollut hyvä ja välitön. Tapaamisten välillä taas ei ole oikein tapahtunut mitään. Olisin toivonut ryhmäläisiltä enemmän aktiivista otetta ja toistemme oppimisen rikastamista.

Oivin kanssa puhuimme muutamalla lähitapaamisella "vastuun ottamisesta omasta opiskelusta".  Opetusharjoitteluni aikana olen puhunut opettajien kanssa samaisesta asiasta, miten saisi nuoret ottamaan vastuun omasta oppimisestaan ja taitojen kehittymisestä. Mistä into asioiden omaehtoiseen oppimiseen ja  työskentelyyn syntyy? Suoraa vastausta tähän ei ole ja ymmärrän nyt myös Takomo-tiimin kautta paremmin näitä nuoria. Koska vastuun ottaminen omasta opiskelusta on meille aikuisillekin välillä vaikeaa, niin ei ihme, että se on hankalaa myös nuorille. Heillä on opiskeluiden ohessa menossa myös  ns. vedenjakajien käsittelyä mm. omaa identiteetin ja oman paikan lunastamista elämässä - samalla siis kun pitäisi siis vielä osata opiskella ja motivoitua tekemään asioita ihan itse.

Opettajaidentiteetti

Opettajaidentiteettiä en käytännössä tunnistanut itsessäni mitenkään, kun opinnot alkoivat.

Oma ajatuspolkuni opettajuudesta alkoi oikeastaan muovautumaan, kun kuuntelin Rajahalme, Pasanen & Hein Youtube keskustelun. Keskustelu avasi pedagogisia käyttöteorioita ja opettajan käsitystä omasta  ihmiskuvasta ja ajatuksia mitä on oppiminen ja kuinka se tapahtuu. Keskustelun tiimoilta kirkastui, että jokainen meistä käy sisäistä puhetta oppimisesta ja oppilaista. Kaikki tämä puolestaan heijastuu tapoihin opettaa ja regoida erilisissa tilanteissa.

Aloin pohtimaan näiden ajatusten siivittämänä miten itse uskon, että opiskelijani oppivat parhaiten ja mistä asioista hyvä opettaminen muodostuu. Näiden asioiden kautta olen aloin pohtimaan omaa opettajuuttani ja minkälaisia asioita minun opettajaidentiteetti voisi pitää sisällään.

Olen koko aikuisikäni työskennellyt hyvin teknologiavetoisissa työympäristöissä jossa kylmää faktaa on arvostettu eniten ja töitä on tehty tosiasioiden valossa. Opettajuus on kyllä myös faktatiedon jakamista mutta koen, että takana vaikuttaa vahvasti erilaisia voimia mm. toisen ihmisen asemaan asettautuminen ja sitä kautta ymmärryksen rakentaminen, millä keinoin juuri tätä ihmistä voi auttaa pääsemään opiskelussa asetettuihin tavoitteisiin. Ihan erilaisia näkökulmia, ajatuksia ja oivalluksia kuin mitä aikaisemmassa työelämässä on tarvinnut miettiä.

Opettajaksi kasvu on elämän mittaista, tuskin sitä koskaan on valmis, mutta vuosien kuluessa tietynlainen kypsyys, suvaitsevaisuus ja asioiden näkeminen useammalta kantilta kasvavat, jotka heijastuvat myös opettajaidentiteettiin ja sitä kautta omaan työskentelytapaan. Olen tämän asian kanssa luottavaisin mielin.

Opetusharjoittelu

Oman opetusharjoitteluni monipuolisuuteen  olen ollut todella tyytyväinen. Otin tavoitteeksi mahdollisimman  kattavan harjoittelun, koska elämäntilanteeni sen salli. Pääsin harjoittelemaan kolmeen organisaatioon; ammattiopiston nuorisopuolelle, aikuisten näyttötutkintopuolelle sekä AMK:n tradenomipuolelle. Tällä varmistin kattavan läpileikkauksen ja pääsin opettamaan ns. perinteistä opetusta sekä toimimaan AMK Business Akatemian tiimivalmentajan roolissa.

Yksi asia joka harjoittelusta nousi selkeästi esille, on että opettaminen ja ohjaaminen tuntuvat minusta hyvin luonnolliselta ja vuorovaikutus opiskelijoiden kautta tulee aivan kuin itsestään. Ilokseni olenkin saanut jokaisesta paikasta palautetta hyvästä vuorovaikutuksesta ja tilanteiden haltuunotosta.

Opiskelijoiden kohtaaminen ei tuntunut stressaavalta ja luokkatilanteet ovat menneet mukavasti. Ennemminkin stressiä on aiheuttanut oma substanssiosaaminen ja opetusmateriaalin luominen.

Mielessä on pyörinyt ajatuksia mm. osaanko koostaa sellaisen materialin joka tukee opiskelijoiden osaamisen kehittymistä, osaanko selittää asiat tarpeeksi konkreettisesti esimerkkien avulla, mistä löydän validit lähteet joista koostan opetusmateriaalin... Varsinkin  ammattiopiston aikuisten LAT-tutkintoa (lähiesimiestyön ammattitutkinto) suorittaville pidetyt lähipäivät ovat aiheuttaneet katkonaisia öitä. Koska aikuiset vaativat ja suhtautuvat paljon kriittisemmin kerrottuun tietoon, tunsin aluksi suurta epävarmuutta sisällöllisestä osaamisesta mutta ensimmäinen päivä ja siitä saatu ohjaavan opettajan palaute palauttivat uskoa omaan osaamiseen.

Opetusharjoittelussa olen luonnollisesti oppinut paljon. Itse opettamista, opetusmateriaalien luomista, opiskelijan kohtaamista ja vuorovaikutustaitoja, opintoihin motivointia, arviointia, oppilaitosten työympäristöissä toimimista jne.

Harjoittelua ohjaavilta opettajilta olen saanut kullanarvoisia vinkkejä ja ns. hiljaista tietoa joita kirjat eivät opeta. Vinkit liittyvät mm. ryhmätyöskentelyn tilanteisiin, oppimisen ja asioiden sisäistämisen helpottamiseen, uusien asioiden konkretisoimiseen esimerkein ja itse opetusmenetelmiin. Olen todella kiitollinen kaikesta saamastani avusta ja tuesta!

Kehitettävää löytyy toki paljon. Esimerkiksi itseltäni varsinaisessa opetustilanteessa unohtuu välillä tarkistaa, onko opiskelija sisäistänyt asian ja onko oppimista tapahtunut mutta uskon, että kokemuksen myötä karttuu tämäkin taito. Yksi oivallus liittyy konkreettisten esimerkkien avulla selittämiseen. Kun uuden teorian sitoo käytäntöön konkreettisin esimerkein ja jotka nimenomaan liittyvät opiskelijoiden omaan toimialaan ja työelämään, asiat avautuvat erilailla ja opiskelu helpottuu. Opiskelijan kasvoilta voi kyllä kohtuullisen helposti lukea "kolahtiko" asia vai jäikö jokin vielä mietityttämään. Kun vain muistaisi omalta jännitykseltä tarkistaa....

Muuta puuhaa

Opeopinnot ovat saaneet kylkiäisiksi myös muuta mielenkiintoista aktiviteettia. Syksyllä pääsin tutustumaan maahanmuuttajiin, sillä lähdin mukaan maahanmuuttajien keskusteluryhmän toimintaan. Ryhmän tarkoituksena on  aktivoida osallistujien suomen kieltä keskustelemalla erilaisista aiheista ja aihepiireistä. Tarkoituksena ei ole siis opettaa kielioppia vaan rohkaista ihmisiä käyttämään suomea.  Ryhmään pääsin mukaan mentoriprojektin tiimoilta. Ajattelin, että tämä ryhmän kautta saan ensimmäisen kosketuspinnan maahanmuuttajiin, ryhmään joista minulla ei ole kokemusta. Koulumaailmassa monikulttuurisuus on kuitenkin vahvasti kasvava trendi ja johon opettajan on hyvä valmistautua. Tämän ryhmän jäsenet tulivat pääsääntöisesti Venäjältä, Itä-Euroopasta, Afrikan maista sekä Thaimaasta. Vaikutuin kovasti näiden ihmisten ponnisteluista oppia suomen kieli ja saada sen avulla paremmat edellytykset päästä opiskelemaan haluamaansa paikkaan tai mukaan suomalaiseen työelämään.

Mentorointiin puolestaan tutustuin viime syksynä ilmoittautumalla mukaan mentoriohjelmaan. Sainkin hyvin pian yhteydenottopyynnön ihmiseltä joka tarvitsi apua erilaisten uravaihtoehtojen pohdinnassa. Olemme tavanneet syksyn ja talven aikana noin 5-6 kertaa. Olemme keskustelleet ura-, työ- ja opiskeluvaihtoehdoista ja kartoittaneet henkilön nykyistä osaamista sekä mitä asioita ja työtaitoja hänen tulisi kehittää jatkoa ajatellen.

Tämä on ollut hyvin opettavaista myös itselleni, sillä mentoroinnin tarkoitus ei ole kertoa mitä toisen kannattaisi tehdä, vaan keskustelujen kautta saada ihminen oivaltamaan ja löytämään sisäinen motivaatio ja veto haluamiinsa asioihin. Uskon, että mentorikokemuksesta tulee olemaan suurta hyötyä opettajan työssä, varsinkin jos tulen työskentelemään nuorten aikuisten parissa, jotka vasta hakevat suuntaa elämälleen.

Opettajuus urana?

Opetusharjoittelun kautta olen saanut myös tuntumaa siihen, millaisia opettajan töitä ensisijaisesti haluaisin hakea. Kiinnostavin vaihtoehto näistä kolmesta on ollut ehdottomasti AMK tiimivalmentaja. Työn opinnollistaminen ja projektien kautta oppiminen on ollut minulle opetusympäristönä ja opetustapana itseasiassa kaikkein tuntemattomin mutta onkin sopinut parhaiten omaan ajatusmaailmaani.

Oppilaitoksen oppilaat ovat myös jo nuoria aikuisia jotka tietyllä tapaa ovat enemmän motivoituneita opintoihinsa mutta tarvitsevat kuitenkin tukea ja ohjausta, jotta pystyvät ottamaan vastuun omasta opiskelustaan ja oppimisestaan.

Lisäksi mielestäni omaa työtä rikastuttavana mausteena toimisivat AMK:n erilaiset TKI-projektit. Projektien kautta työskentely olisi lähempänä omaa aikaisempaa työkokemustani ja pystyisin loistavasti hyödyntämään näitä taitoja mm. rakentaessa kontakteja muihin koulutuskumppaneihin ja partnereihin. AMK:t ovat nykyisin eritetty omiksi liikelaitoksiksi joten rahoituksen hankkimiseen kohdistuu aivan uudenlaisia paineita. Luulisin, että  erilaiset projektit mm. koulutuksen tuotteistamisen ja myymisen saralla sopisivat minulle opetustyön ohessa erinomaisesti.

Ylipäänsä ammatillisen opettajan opinnot ovat laittaneet minut pohtimaan oppimista ja oppijana olemista syvällisemmin ja monitahoisista kulmista. Opinnosta ja sen tuomasta pedagogisesta ajattelutavasta on tulevaisuudessa varmasti hyötyä vaikka en heti opettajan töihin työllistyisikään.