Uudistuva ammatillinen koulutus (3.2)

Työn opinnollistaminen

Aloitan työn opinnollistamisen tarkastelun avaamalla ensin mitä asialla oikein tarkoitetaan. Tämän jälkeen kerron enemmän siitä, mitä olen saanut selville, kun olen haastatellut sekä ohjaavaa opettajaani, sekä tradenomi opiskelijoita joita parhaillaan ohjaan.

Aiheesta löytyy tiivis ja lyhyt johdanto (kesto 1:13) jonka voi katsoa täältä:

Määritelmää:

Työn opinnollistamisella tarkoitetaan vaihtoehtoista tapaa, jolla ammattikorkeakoulun voi myös suorittaa. Opiskelija hankkii tutkintoon edellytettävää osaamista (tiedot,taidot, asenteet) työn tekemisen kautta, toisin sanoen perinteinen luokkahuoneissa tapahtuva oppiminen jää pois ja opiskelu viedään koulusta työpaikoille. (Verkkovirta 2016) Näin opiskelijan hankkima työkokemus tunnustetaan ja käännetään opintopisteiksi. Jotta opinollistaminen onnistuu tarvitaa kuitenkin sekä opettajalta, että työelämän puolelta ymmärrystä miten opintojen tavoitteet integroidaan työelämään. (Duunista opintopisteiksi)

On hyvä myös ymmärtää mitä työn opinnollistaminen ei tarkoita. Se ei tarkoita aiemmin hankitun osaamisen tunnustamista (AHOT) eikä työharjoittelua vaan opiskelija suorittaa edelleen normaalin harjoittelun johon liittyvät mm. harjoittelusopimus ja harjoittelun ohjauskäytännöt. (Humak Wiki)

Työn opinnollistaminen voi olla toteutua kolmella tavalla:

1. Opiskelijalähtöisesti jolloin opiskelija esittää työn kautta saatua osaamisen tunnistamista ja tunnustamista.

2. Työpaikkalähtöisesti jolloin työpaikka haluaa saada (ja tarjota) tutkintoon johtavaa koulutusta työntekijöilleen

3. Korkeakoululähtöisesti jolloin koulu voi tarjota mahdollisuutta suorittaa osa opinnoista esim. hankkeistetuissa työelämäprojekteissa. (Lapin AMK)

 Työn opinnollistamisen positiivisina puolina nähdään mm. opiskelijan nopeampi ammatillinen kehittyminen ja opintojen nopeutuminen. (Verkkovirta 2016) Uudenlaisen oppimuskokemuksen lisäksi opiskelija voi lähteä kehittämään osaamistaan suuntaan, joka tuntuu hänestä luontevimmalta ja parhaimmalta (Duunista opintopisteiksi). Luonnollisesti opiskelija itse on työn opinnollistamisen avainhenkilö jolta odotetaan aloitteellisuutta ja pitkäjänteisyyttä prosessin suhteen. Opiskelija tarvitsee oma-aloitteisuuden lisäksi itseohjautuvuutta, neuvottelutaitoja, kykyä hahmottaa kokonaisuuksia ja varsinaista osaamista joka voidaan kääntää opintopisteiksi. Haasteena onkin miten opiskelija saa oman osaamisen tehtyä näkyväksi ja kykenee dokumentoimaan tämän, jotta toinen henkilö pystyy arvioimaan osaamista.

 

Osaamisen arviointi on aina linkittyneenä tutkintovaatimuksiin. Opetussuunnitelmassa olevat opintokokonaisuudet kertovat mitä opiskelijan tulee hallita ja opinnollistaminen arvioidaan ts. kastotaan ovatko tavoitteet saavutettu työtä tekemällä. Opiskelijan tulisikin osata kertoa aina omin sanoin työtehtävien taitovaatimukset osaamisina. Työtä ei siis luetteloida tehtävälistoina vaan minkälaista osaamista työtehtävät vaativat. Opettaja pohtii yhdessä oppilaan kanssa miten oppilaan osaaminen näkyy aidoissa työtehtävissä, mitä hänen tulisi tietää ja ymmärtää jotta työt sujuisivat. Hankittava osaaminen kirjataan ylös ja ne peilataan koulutusalan keskeisiin osaamisalueisiin.

Opintokokonaisuuksia ei aina tarkastella yksittäisinä suorituksina vaan työskentely voi mahdollistaa, että siitä muodostetaan laajempiakin kokonaisuuksia jolloin opintojen eteneminen poikkeaa oppilaitosten toteuttamissuunnitelman perinteisestä kronologisesta järjestyksestä. Työn kautta hankittu osaaminen arvioidaan joko arvosananoilla tai hyväksytty/ hylätty merkinnöillä ja jolloin kirjataan suorituksen taso ja arviontikriteerit. Suorituskriteerit ovat menetelmiä joilla osaaminen osoitetaan ja arviointikriteerit puolestaan kertovat mitä osaamista yritetään havainnoida ja miten se erotellaan ja arvotetaan. (Duunista opintopisteiksi)

Osaamisen osoittaminen työn kautta tai sen arvionti voikin olla joskus haastavaa.Tämän vuoksi jakson suorittamiseen voidaan liittää teoreettisen osaamisen osoittamista esim. tenteillä, raporteilla, portfolioilla, seminaariesityksillä, oppilaan itsearviointiraporteilla tai oppimispäiväkirjalla.

Turun AMK:

 

Turun AMK on yksi niistä ammattikorkeakouluista jotka ovat liittyneet Verkkovirtahankkeeseen.

Opetusharjoitteluni Turkun AMK:ssa tapahtuu  nimenomaan osuuskuntaryhmässä ja jonka opiskelijat suorittavat tradenomin tutkintoaan työn opinnollistamisen puitteissa. Osuuskunta-opiskelijat kytkevät osuuskunnan kautta tapahtuvat projektinsa sekä oman varsinaisen kouluajan ulkopuolella tapahtuvan työskentelynsä opetussuunnitelman mukaiseen oppimiseen. Koulun puolelta kullekin osuuskunnalle on oma valmentaja (opettaja) jonka kanssa opiskelutaivalta tehdään. Valmentajan tehtävä ei ole kuitenkaan toimia perinteisenä opettajana vaan varsinaisen opiskelun ja oppimisen on lähdettävä opiskelijoista itsestään. Ensimmäisen vuonna on koulun puolelta järjestetty jonkin verran opetusta ja luennointia eri opintokokonaisuuksista mutta toisena ja kolmantena vuotena opiskelijat vastuutetaan itse opiskelemaan teoriaa ja kartuttamaaan osaamistaan työn kautta.

 Osuuskunnan valmentajan näkökulmaa: 

 

Valmentajan kanssa keskustellessa työn opinnollistamisen haasteena on tehdä oppilaan osaaminen näkyväksi. Osaamisen tason määrittely ei ole helppoa ja on vaikeaa saada näkyväksi oppilaan puolelta se mitä osataan. Opiskelijoiden mielestä hankaluus on mm. totsuissa (toteutussuunnitelmissa) jotka eivät ohjeista tarpeeksi hyvin millaista osaamista vaaditaan.

Valmentajan kannalta haasteena on myös olla tekemättä liikaa oppilaiden puolesta jotta se ei menisi "opettamisen" puolelle. Oppilaiden pitäisi näin ollen tehdä paljon itse oman oppimisensa eteen ja kun näin ei tapahdu kokee valmentaja usein turhautumista. Oppilaat odottavat selkeästi liikaa valmista ja ohjattua vanhan tavan opetusta.

Valmentajan tehtävänä on myös seurata oppilaiden opintojen edistymistä. Jokaisella koululla on oma "tutkintokatto" joka tarkoittaa valmistuvia oppilaita per vuosi. Keskimääräisesti opiskelijoiden pitäisi saada vuodessa noin 55 op kasaan. Mikäli koulu ei valmista oppilaita tarpeeksi per vuosi, pienennetään koulun määrärahoja. Haastateltavan valmentajan mukaan ensimmäisen vuoden opiskelijoilla ei yleensä ole vaikeuksia saada kansaan vaadittua 55 op:tä, koska ohjattua opiskelua ja kursseja on enemmän. Vaikeudet alkavat monella yleensä toisella vuodella, kun omatoimisuutta ja itseohjautuvuutta tarvitaan enemmän.

Kysyin valmentajalta millaisin kriteerein opintopisteitä projekteista myönnetään ja mitä pitää olla esim. dokumentoituna, jotta osaaminen voidaan arvioida.

Turun AMK:ssa kaikki jaksot ovat melkein aina 5 opintopistettä, ja pääsääntöisesti 5op:n kokonaisuus tehdään kerralla, ei siis mielellään lohkota jaksoja pienemmiksi osapisteiksi. Joka opintojaksosta pitäisi olla portfolio laadittuna. Portfolio voi pitää sisällään esim. projektin esisuunnitelmat (ns.motorolat), varsinaiset projektisuunnitelmat, projektituotos (kuvaus, mitä tehty, projektin tavoite, kesto, kenen kanssa tehty, päästiinkö tavoitteeseen). Lisäksi vaadintaan ns. jälkimotorola joka on oppilaan oma analyysi siitä, mitäprojektissa  opittiin ja mitä kehitettävää jäi. Arviointikriteerit ovat avattu myös totsuun,  jossa arvosteluasteikko on arvosanoilla 1-5. Opiskelija peilaa omaa suoritustaan totsun kriiteeristöön ja useimmiten oppilaan itse antama arvosana vastaakin melko hyvin sitä mitä valmentaja on projektin ja sen dokumentaation osalta arvioinut. Lisäksi oppilas saa vertaisarviointia projektiryhmänsä kautta. Käytännössä vertaisarviointi vaikuttavaa olevan oppilaille  jonkin verran hankalaa, ei ole hirveän helppo antaa palautetta mitä sanoa ja miten arvostella kaveria. Yksi tärkeimmistä arviointipalautteista tulee kuitenkin toimeksiantajalta jonka arvio projektin kulusta pyydetään aina.

 Opiskelijoiden kommentteja:

Löysin sopivan hetken, jossa pääsin rennossa ilmapiirissä keskustelemaan siitä, miten opiskelijat näkevät työn opinnollistamisen kautta johdetun tutkintokoulutuksen. Enemmistö opiskelijoista antoi melko negatiivista palautetta koulutuksesta. He kaipasivat enemmän struktuuria ja teoriaa työssä oppimisen tueksi. Opiskelijat kaipasivat enemmän "vanhan muotosta koulutusta" jossa asioita opetetaan enemmän. Monilla oli pelko oman osaamisen riittämisestä siinä vaiheessa, kun tutkintotodistukset on saatu ja olisi tarkoitus hakea alaa vastaavia työpaikkoja.

Myös käytännön järjestelyihin ei oltu kauhean tyytyväisiä. Opiskelijat saivat ristiriitaisia ohjeita riippuen keneltä kysyi ja heistä tuntui, etteivät osuuskuntien valmentajat vaihtaneet mm. tarpeeksi tietoa ja informaatiota keskenään ja toimintatavat vaihtelivatkin eri osuuskuntien välillä. Epäselvyydet mm. projektituotosten aikatauluissa sekä mitä heiltä odotetaan turhauttivat selkeästi. Yksi opiskelija oli selkeästi tyytyväinen opiskelumalliin ja sanoi, että häntä ei motivoi luennoilla istuminen vaan nimenomaan tekemisen kautta oppiminen. Lisäksi hän painotti oman vastuun ottamista opinnoista, omatoimisuutta ja näki, että se nimenomaan on yksi parhaimmista opeista jota koulusta voi saada ja jota myös työelämän puolella odotetaan.

 

Omia ajatuksia:

Olen itse, tässä vaiheessa, suhteellisen samaa mieltä opiskelijoiden kanssa, että tämän tyyppisessä opiskelumallissa voisi olla hyödyllistä saada oppilaita perehtymään paremmin totsun ainekokonaisuuksin  tiiviimmän ohjauksen ja oppilaan oman aktiivisuuden välimuodolla. Mielestäni on kohtuullisen vaikea  opiskelemaan omatoimisesti markkinointiin liittyviä asioita, jos ei tiedä mistä kannattaisi aloittaa - aihe on todella laaja sisältää paljon tietoa. Opiskelijat kyllä suorittavat ns. teoriaa mm. kirja-arvosteluiden kautta joiden kirjaluettelot tulevat koulun puolelta. Pääsin katsomaan kirjoitettuja kirja-arvosteluita ja mielestäni ne olivat lähinnä "mielestäni kirja oli hyvä koska…" eikä suinkaan "opin kirjasta asian X jonka voisin laittaa käytäntöön esim. projektissa X seuraavasti". Arvostelut eivät mielestäni heijastaneet aitoa oppimisesta, ja osa arvosteluista vaikutti jopa siltä ettei kirjasta oltu luettu kuin korkeintaan takakansi ja hajasivuja.

Toisaalta kyllä ymmärrän ideologian opiskelun takana, jossa opiskelijan tulisi olla oma-aloitteinen, pitää huolta aktiivisesta opintojen etenemisestä, etsiä tietoa ja kysyä tarvittaessa opastusta. Toisaalta, kun miettii nykyistä koulutusjärjestelmäämme joka on hyvinkin ohjattua (jopa vielä lukiossa) ei voi välttyä ajatukselta, että oppilailla ei kertakaikkiaan ole työkaluja eikä näkemystä viedä opintojaan määrätietoisesti, vastuullisesti ja aktiivisesti omaa opiskelua eteenpäin. Valmentaja joutuu varmasti tasapainottelemaan paljon ja etsimään sitä oikeaa kultaista keskitietä välttääkseen liiallista opettamista ja saadakseen rakennettua opiskelijoiden motivointia oikeaan suuntaan.